Turon figubloki - Le Grande Project

Turon figubloki – Le Grande Project

Edellisessä blokissani kirjoitin, että Sons of Horus legioonan rakentaminen ja maalaaminen olisivat lähitulevaisuuden tavoitteeni figuharrastuksessani. Syksy kuitenkin oli hiljaiseloa figuharrastukseni parissa. Noin kuusi viikkoa sitten tuli muutos kun muutin takaisin Kuopioon. Viikko sen jälkeen lauantaina 24.11. päivä potkustarttasin harrastukseni uudestaan tavoitteenani tehdä seitsemässä päivässä lähes tyhjästä 1500 pisteen armeija KuoFin 1.12.-3.12. pelattavaan mökkiturnaukseen . Kerron tässä miten ”Le Grande Project”:si ristimäni urakka sujui.

Viikossa armeija kuulostaa mahdottomalta, vai mitä? Silti en välittänyt siitä vaan tartuin toimeen ja aloin rakentamaan hartsisia sekä muovisia miniatyyrejä. Conffasin muoviset näyttämään Sons of Horus legioonalaisilta ja tämä oli pääpiirteissään valmis maanantaihin mennessä. Jussi käytti maanantain minun kouluttamiseen kynäruiskun ja hänen speedpainting tekniikkansa opettamiseen. Maanantaina tosin oli vakavia ongelmia minun kynäruiskussa ja tuntien hukkaan menemisen jälkeen takuuvaihdoin sen uuteen. Juhana Rytkönen oli sitä ennen lainannut omaansa, joten olin saanut kynäruisku vaiheen meilkein valmiiksi maanantai-iltaan mennessä. Tiistaina jouduin käymään Rautavaaralla ja käytin palattuani Kuopioon kynäruiskuvaiheen viimeistelyyn. Keskiviikko – torstai kului siveltimillä tehtäväiin detailehin. Torstai aamuna jouduin taas palaamaan yhden tunnin yöunilla takaisin Rautavaaralle. Palattuani jatkoin uudella sessiolla kunnes olin liian väsynyt ja nukuin noin 7 tuntia jonka jälkeen jatkoin loppuvaiheita armeijassani. Kuitenkin perjantain aikana alkoi käydä selväksi, että aika tulee loppumaan kesken, vaikka jopa minun rakas Meri-Tuuleni auttoi minua murtuneella kädellään. Jatkoin silti lauantaiaamuun saakka jolloin piti nostaa kädet pystyyn. Mitä nyt tapahtuu, kun osalta minun sotilaita puuttuvat aseet ja baset on kokonaan tekemättä? Eihän turnaukseen voi mennä keskeneräisellä armeijalla? Olin jo luovuttamassa kunnes meidän puheenjohtajamme Jussi sanoi: ”alahan tulla sieltä, sinua kaivataan”.

Niin alkoi matkani ensimmäiseen KuoFin järjestämään mökkiturnaukseen. Energia oli jo aika vähissä, kun olin erittäin univelkaantunut. Perillä minua tervehti lämmin mökki sekä iloinen ja rento pöhinä. Vaikka aloin jo epäillä omaa jaksamistani – jaksoin silti pelata kolme peliä tässä lämpimäassä tunnelmassa.

Ensimmäisessä pelissä minulla oli kaverina Jussi Ironwarrioreillaan ja vastassa oli Sampsan sekä Tuomaksen Imperial Fist ja Imperial Milita. Traitorit olivat voittoisia ja minun lista toimi hyvin heitä vastaan kun outflankkaavat Reaverit tuhosivat useita tankkeja, sekä minun Praetor hankki ensimmäisen Praetor kallonsa voittoisan kaksintaistelun tuloksena.

Toisessa pelissä sain kaverikseni Pawelin Ad Mech armeijallaan. Vastaan asettui uudestaan Sampsa Imperial Fisteillään ja Niklaksen pelottava Talons of Emperor armeija. Taitavilla liikkeillä ja Sampsan epäonnella onnistuimme kuitenkin Pawelin kanssa päihittämään taitavat vastustajamme. Turnaus oli tähän mennessä sujunut hyvin…

Kolmas peli. Tomppa on Imperial Militiallaan kaverinani ja vastassa Niklas uudestaan Juhanan Space Wolfien kanssa. Peli alkoi loistavasti pettureille kun Niklas scatteroi Hetarionryhmänsä kauas taistelusta. Reaverini pääsivät koukkaamaan Juhanan linjojen taakse ja tekivät tuhojaan kun Praetorini Danrag Crudelis jotui Juhanan Praetorin haastamaksi. Hänen lunastaessaan turnauksen toisen kallonsa vyölleen ongelmat alkoivat siintää näköpiirissä. Niklas parkeeraa tankkinsa ovelasti maaston päälle jonne sitä ei voinut rynnäköidä ja hänen Dreadnought niittää joukkojamme keskellä pöytää. Lisäksi Hetarionit kapteeninsa johdolla iskeytyvät linjoihimme. Nämä lähitaistelussa voittamattomat Custodialaiset kylvävät armotonta tuhoa ja varmistavat tiukan voiton Keisarille. Miten tässä nyt näin kävi? Varma voitto lipsui sormistamme… Lähes kahden vuorokauden valvominen aiheutti vimman joka purkautui turhautumisena pelin epäreiluudesta ja hauskanpito unohtui täysin. Inhottavasti vielä sanoin rumasti vastustajastani joka mielestäni juhli epäreilusti voittoaan. Mökkiturnaus sai ikävän käänteen.

Onneksi minulle oli varattu mukava vuodesohva, johon olin vain vähän liian pitkä, ja sain nukutuksi mukavasti pelipäivien välissä. Aamulla tuntui jo paljon paremmalta, mutta edellinen ilta oli langettanut varjon ylleni. Pelokkaasti vaadin, että en saa Custodialaisia vastaani. Joten neljänteen peliini asettuivat Juhana uudestaan ja Antin Blood Angelsit. Kaverinani toimi Elias. Taistelu oli raivoisa, mutta tällä kertaa Juhana teki selvää meidän linjoistamme ja valtasi meidän alueemme. Voiton varmana Antin Praetor käy taistoon Danrag Crudelista vastaan. Hän oli viikonlopun kolmas joka putosi hänen kirveensä terään. Koston raivossa Danrag kaatui Blood Angelsien boltpistoolien vasamiin, mutta tämä esti Juhanan johtajan koston ja langetti näin epäluottamuksen voittoisiin Keisarinsotureihin.

Viides ja viimeinen peli. Vastassa Jussi ja Pawel. Kaverina Juho Ironwarrioreilla. Peli alkoi minun ja Juhon kannalta heikosti. Taitavien joukkojen siirtelyn jälkeen Jussi puhkaisi linjamme Ironwarriorterminaattoreillaan ja keskellä pöytää näennäisen kuolemattomat Dreadnoughtit olivat vääjäämättä etenemässä voittoon. Jälleen kerran Reaverini Danragin johdolla olivat he jotka toivat toivon epätoivoisille. He puhkoivat vihollislinjan tappioista huolimatta – jopa jättimäiset Mechanikumin robotit tippuivat hänen kirveensä terään. Ahdingossa olevat Sons of Horukset ja heidän liittolaisensa saivat toivoa ja kiristivät puolustuslinjansa viimeiseen taistoon. Kunnes katastrofi iski ja mechanicumin robotit tulittivat tämän kirotunsankarin maahan. Hänen kaatuessaan viimeinen toivo voitosta lipesi pettureiden käsistä ja Keisarinjoukut olivat jälleen voittoisat.

Pelit olivat näin ohi.

Siivouksen ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen matkani vei Jyväskylään, jonne kävin viemässä Tuomaksen ja Juhon linja-autolle. Matkalla takaisin oli aikaa miettiä miten turnaus oli mennyt. Tunsin, että ensimmäisen illan tapahtumat vaivaavat mieltäni.

Turnauksen jälkipelit tosin onneksi olivat Bunkkerilla. Kaikki joiden kanssa oli ollut huonoa käytöstä olivat siellä helposti tavattavissa, sillä ovathan he kaikesta huolimatta minun kavereitani. Pahoittelut ja selitykset oli näin ollen helppo tehdä ja ilmanpuhdistus paransi haavat.

Näin kuukausi turnauksen jälkeen olen sitämieltä nyt, että se oli hieno kokemus. Erittäin raskas, koska minun maalausurakkani ennen sitä oli epäinhimillinen. Noin 100 tuntia seitsemässä päivässä ei ole suositeltavaa. Silti hieno kokemus jonka varmasti muistan pitkään – ellen loppuelämääni.

Kiitos kaikille osallistuneille. Kaikille jotka auttoivat Le Grande Projectissa. Hyvää joulua ja onnelista uutta vuotta!

 

Kuvia matkanvarrelta: